Ja tässä annan minä kaikua Ceterum canuo huutoni. Mutta tämä kehoitus ei koske Kartagon hävitystä, vaan kohdistuu huutoon:

"Alas Serbian Draga, alas Aleksanteri, maahan Obrenovitschin valta!" Uusi kuningas tulkoon, uusi mies, joka osaa parantaa ne haavat, jotka viimeinen Obrenovitsch on maalle tuottanut. Ja miestä on tervehdittävä huiluilla ja harpuilla, sellaisen miehen voimakkaalla kädenlyönnillä, joka sanoo:

"Minä palvelen sinua, sillä sinä olet hyvä ja jalo."

Nämä puhujan viimeiset sanat herättivät kuulijoissa äärettömän ihastuksen. Kaikki olivat nousseet ylös paikoiltaan ja kun översti Maschin nyt lopetti, niin kahdestakymmenestä kurkusta nousi huuto:

- Alas Aleksanteri, pois peto Draga, maahan vanha hallitus, eläköön
Serbia — Zivio Serbia liberata!

Eräs kookas mies, jolla oli edullinen ulkomuoto, meni Maschinin luo, ojensi hänelle molemmat kätensä ja huudahti liikutettuna:

- Tämän kokouksen nimessä, jonka te olette kutsuneet kokoon, lausun minä ainoa teistä, jolla ei ole sotilaspukua, teille kiitoksemme niistä kauniista ja suurista sanoista, joita olette lausunut, översti Maschin. Minä, Avakumovitsch, joka kuulun tuomarikuntaan, selitän olevani valmis tulemaan kanssanne minne vaan viette meidät. Serbian armeijan tulee taistella ja voittaa, sen tulee suojella maan rauhaa ja poistaa kaikki viholliset, jotka voivat uhata Serbian rauhaa ja onnea. No, siis lähtekäämme vihollista vastaan, hän on vaarallisin, mikä milloinkaan on Serbiata uhannut. Vaikka tämä vihollinen nyt on kuningas, niin ei se muuta asiata. Hän kaatukoon, sillä hän on ollut kurja kuningas ja Draga kuolkoon, sillä hän on tuhat kertaa ansainnut kuoleman.

Kaikki kokoontuivat riemuiten Avakumovitschin ympärille. Sitä pidettiin hyvin tärkeänä, että hän oli mukana salaliitossa, sillä tiedettiin, että tämä mies nautti suurta kunnioitusta Serbian kansalaisten keskuudessa ja että hän oli ainoa tuomari Serbiassa, joka oli säilyttänyt nimensä tahrattomana, sillä hän ei ollut koskaan taipunut Dragan tahdon alle ja hänen tuomionsa olivat olleet todistuksena siitä, ettei hän taipunut kenenkään tahdon alle, noudatti vaan sitä suurta jumalallista oikeutta, jonka täytyy loistaa joka maassa kuten säteilevän tähden, muutoin peittää maan syvä pimeys.

- Istukaamme, ystävät, sanoi översti Maschin, — neuvotelkaamme, mitä meidän nyt on tehtävä!

"Me tahdomme toimintaa, sanoja on jo kylliksi vaihdettu", huudan minä teille nyt suuren saksalaisen runoilijan kanssa. Sanoille Draga ja hänen joukkonsa nauraa, mutta toiminnan edessä he tulevat vapisemaan. Ennenkuin käymme neuvottelemaan, tahdon lopuksi kertoa teille vielä yhden tosiasian, joka täyttää teidät kauhulla ja on omiansa vakuuttamaan teille, että nyt on paras aika päättävästi toimia.