- Ettekö sitte tunne minua, herra översti? kysyi työmies. — Miettikää vaan, niin muistatte kyllä, missä olette nähnyt minut ennen! Seppä Zornin talossa, tiemmä.
Silloin vavahti Maschin, sillä nyt selvisi hänelle äkkiä, kuka hänen edessään seisoi.
- Te olette valepuvussa! sanoi hän hämmästyneellä äänellä.
- Niin tietysti, muuten en olisi uskaltanut astua tähän taloon, ehkä en uskaltaisi olla Belgradissakaan, sillä santarmit pitävät minua kovasti silmällä, vastasi tumma mies. Mutta jos epäilette, etten ole se mies, joksi luulette, niin voin antaa useita todistuksia siitä, että minä todellakin olen Demeter Banjaluki, Mustain vuorten ryöväri.
- Demeter Banjaluki, huudahti Maschin ja tarttui heti miehen käteen. — Sydämellisesti tervetullut, sillä kun tulette luokseni, niin voi teillä olla vaan hyviä sanomia minulle. Juuri tänään olen paljon ajatellut teitä. Totisesti tarvitsisin paljon teidän apuanne!
- Aikeittenne toteuttamiseenko?
- Aikeittemme, mitä te niistä tiedätte?
- Kaikki tyyni, tahtoisin vaan, ettei kuningaspari niistä jo tietäisi.
Nythän vihdoinkin koittaa vapauden päivä ja samalla tilintekopäivä
Dragalle. Kuinka minä riemuitsin, kun kuulin siitä puhuttavan.
Mutta nyt tulen luoksenne tuoden hämmästyttävän ilmoituksen. Olkaa
varuillanne, översti Maschin, sillä teidät voidaan vangita jo tänä yönä.
- Laupias Jumala, joko siis tiedetään —
- Ei, ei vielä tiedetä, mutta teidän täytyy olla varuillanne. Te olitte hiukan varomattomia. Kuinka voitte te petturille puhua niin tyyneesti kaikki asiat?