- Ensin Ivanovitsch petturi, sanoi hän ja riensi ovelle, ja sitte
Stefanin vapautus. Te saatte pian kuulla minusta.
Demeter kiiruhti ulos. Pian oli hän alhaalla kadulla ja kulki nopein askelin katsomatta ympärilleen. Hänenhän täytyi aina peljätä takaa-ajajia ja siitä syystä täytyi hänen olla varovainen. Demeter suuntasi kulkunsa "Zum Bojaren" ravintolaan. Siellä oli hän päättänyt yhtyä Azan kanssa. Siinä ravintolassa oli hän turvattu, sen tiesi hän, sillä Mandelblüt kuului hänen uskottujensa joukkoon. Kun hän astui sisälle, ei hän voinut mistään löytää Azaa, jonka tähden hän kääntyi Mandelblütin puoleen kysyen:
- Eikö Aza ole ollut täällä?
- Ei, ei vielä.
- No, sitte odotan minä kai häntä. Antakaa minulle kuitenkin lasi viiniä. Onko mitään epäilyttävää ilmaantunut?
- Epäilyttävää, vastasi Mandelblüt. Mitä epäilyttävää se voisi olla?
Kaikki on nykyään epäilyttävää. Sen sanon minä teille, Demeter
Banjaluki, että rumia asioita on tekeillä.
- Mitä te tarkoitatte, kysyi Demeter, joka hyvin hyvästi tiesi, mihin Mandelblüt tahtoi tulla. Mutta hän tahtoi nähdä, miten paljon Mandelblüt tiesi.
- Kuiskaillaan, että jotain on tekeillä. Salaliitto, mitäpä minä tietäisin? Niin paljon voin vaan sanoa teille, että salaliittolaisten täytyy olla varuillaan, sillä jos herra Rabe saa heidät käsiinsä, niin vääntää hän heiltä niskat nurin.
- Kuinka tiedätte te kaikki nuo asiat? kysyi Demeter Banjaluki. —
Oletteko jossain yhteydessä konakin kanssa? Sepä olisi vähän hauskaa.
- En juuri konakin kanssa, vastasi Mandelblüt. — Mutta tiedättehän, että minä käyn poliisin luona ja siellä kuullaan ja nähdään kaikellaisia asioita.