- Onko siis Heinrich Rabe ilmoittanut teille, että salaliitto on tekeillä?

- Hän ei ole ilmoittanut minulle mitään, mutta minä olin yksinäni hänen huoneessansa muutamia minuutteja. Siellä oli pöytä ja pöydällä oli paperi. Ja silloin kysyin minä itseltäni, miksi pöytä oli siellä ja miksi pöydällä oli paperi? Ja silloin ajattelin minä, tuossa paperissa on jotain kirjoitettuna. Minä menin siis pöydän luo ja luin mitä paperiin oli kirjoitettuna.

- No, mitä siinä oli?

- Joo, siinä oli käsky kuninkaalta, että seuraavain kahdeksan päivän kuluttua piti poliisivoimaa konakin ympärillä vahvistettaman, sen ympärille piti vedettämän kolminkertainen ketju.

- Mutta sehän todistaa vaan sitä, että kuningas pelkää, keskeytti Demeter Banjaluki, — mutta ei sitä, että mitään salaliittoa olisi olemassa. Kuka voisi sellaiseen ryhtyä? Ei suinkaan kukaan ole niin hullu, että tarjoaa itseään kaupaksi torilla.

Mandelblüt oli tuonut pullon viiniä ja hän istuutui Demeterin viereen pöydän ääreen.

- Minä tahdon sanoa teille jotakin, Demeter Banjaluki, sanoi juutalainen, kun ryöväri täytti molemmat lasit. Se tulee, sillä sen täytyy tulla. Muistakaa, että Mandelblüt on sen sanonut. Kuningatar on toiminut Serbiassa liian konnamaisesti. Täällä on köyhyys ja missä on köyhyys, siellä on myöskin tyytymättömyys. Mihin ne ihmisparat joutuvat, kun ei heillä ole suuhun pantavaa. Heidän täytyy ottaa se väkisin.

- Mutta kuningas voi hätätilassa panna väkivaltaa vastaan aseet, poliisit, sotamiehet ja kanuunat.

- Rakas herra Demeter, te olette hyvin viisas mies, mutta minä, Mandelblüt, sanon teille, että kun kokonainen kansa nousee kapinaan, niin silloin sietää kyllä pyytää Jumalan varjelusta, sillä silloin ei auta aseet eikä kanuunat. Minä suuresti pelkään, että kuljemme levottomia aikoja kohti ja olen jo ajatellut myydä tämän "Zum Bojaren", jotta saisin kaikki rahaksi muutetuksi ja sitte häviäisin täältä.

Tällä hetkellä avattiin ovi ja Aza astui sisään. Demeter heitti häneen pikaisen silmäyksen ja näki kohta, että tällä oli jotain hyvin tärkeätä ilmoitettavana. Mutta hän ei heti päässyt erilleen juutalaisesta. Tämä tervehti Azaa ja alkoi uudestaan jutella. Vihdoin veti Demeter kukkaronsa esille ja heitti pari frangia pöydälle Mandelblütille ja antoi Azalle merkin, että tämän tuli seurata häntä. Kun he olivat tulleet ulos, tahtoi Aza heti ruveta puhumaan, mutta Demeter kuiskasi hänelle: