- Ei täällä, menkäämme tuonne edemmäs, siellä saat sinä kertoa minulle kaikki, mitä tiedät, täällä voisi joku kuunnella.
- Kapteeni, huudahti Aza, kun hän ja Demeter olivat tulleet erääseen kapeaan kujaan — koko ruumiini vapisee. Salaliittolaiset ovat hukassa, ja tällä hetkellä ovat he mennyttä kalua.
- Mitä peijakasta sinä puhut? sanoi Demeter. — Mutta sinähän sanoit vaimon kertoneen sinulle, että hänen miehensä, menee vasta huomisaamuna kuningattaren luo.
- Niin, niin hän sanoikin minulle, mutta kun tulin hänen luokseen tänä päivänä. — Jumala on todistajani, että minun täytyi pakoittaa itseäni näyttämään ystävälliseltä häntä kohtaan — kun tänään menin hänen luoksensa ja hän taas kiusasi minua hyväilyillään, silloin kuiskasi hän minulle:
Tiedätkö rosvopoika, että tänään saamme olla aivan yksiksemme, sillä mieheni ei ole kotona ja jos olet kiltti niin jäät luokseni koko yöksi.
Eikö miehesi ole kotona? kysyin minä. — Onko hän siis matkustanut pois?
Matkustanut pois, vastasi hän nauraen — niin, hän on matkustanut kultamaahan. Sillä kun hän huomisaamuna tulee takasin on hänellä koko joukko kultarahoja ja seteleitä mukanaan.
Minä säikähdin kun kuulin hänen puhuvan sillä tavoin. Mutta minä hillitsin itseni, painoin häntä hellästi rintaani vasten ja sanoin hänelle:
Mutta välitätkö sinä sitte minusta, kun tulet rikkaaksi?
Siihen saat luottaa, poikani, vastasi hän minulle ja painoi huulensa suulleni niin kovasti, että tuskin voin nähdä tai kuulla. — Sinulle tulee kyllä hyvä olla. Tiedätkö, kun ukko ja minä sitte lähdemme Ameriikkaan, niin saat sinä tulla mukana. Minä annan sinulle rahaa, jotta saat lunastaa piletin. Ivanovitsch ei tietysti saa aavistaa mitään. Laivassa teet sinä tuttavuuttamme, siellähän tehdään paljon uusia tuttavuuksia.