Oh, sehän olisi ihanaa, huudahdin minä. Mutta minä en kuitenkaan usko, että se käy sillä tavalla. Te ette saa niin paljon rahaa kuin luulette. Muutoin ei se, jota aiotte puhua kuningattarelle, taida olla niin tärkeätä.
Sitä et sinä ymmärrä, poikaseni, vastasi hän. — Minä vakuutan sinulle, että se, mitä mieheni nyt kertoo kuningattarelle, koskee yhtä hyvin kuninkaan kuin kuningattarenkin elämää ja vielä muutamain muidenkin.
Mutta eihän miehesi pitänyt mennä ennenkuin huomenna kuningattaren puheille?
Niin hän ensin ajatteli, mutta minä en tiedä, miksi hän äkkiä tuli niin levottomaksi ja luuli, että jotain tulisi väliin, niin että hän joutuisi liian myöhään ja siitä syystä meni hän nyt. Muuten minä en ollenkaan ymmärrä häntä. Sittekun hän sai päähänsä pettää salaliittolaiset, ei hän ole sama mieskään kuin ennen. Sillä ennen oli hän mies, joka ei peljännyt Jumalaa eikä paholaista, mutta nyt, nyt näkee hän kummituksia joka nurkassa ja luulee, että murhaaja on joka oven takana. Mutta se tulee kai vaan siitä, että hän pelkää översti Maschinia.
"Jos översti Maschin saa tietää", sanoi hän minulle — "että minä aion pettää hänet, niin vetää hän miekkansa ja pistää sen läpitseni, eikä sinunkaan elämäsi ole yhtään sen kalliimpi, jos kerrot tästä muille." Tänä iltana istui hän tuossa pöydän ääressä ja söi ja minä annoin hänelle kananpoikasta ja salaattia ja sanoin:
Kas niin, syö nyt! Tätä kannattaa meidän kyllä syödä, kun pian tulemme rikkaiksi. Mutta hän vaan huokasi, eikä koskenutkaan sitä harvinaista ruokaa. Hän joi vaan viinaa, otti monta ryyppyä jotta saisi rohkeutta. Äkkiä hyppäsi hän ylös pöydästä, löi nyrkin pöytään ja huusi.
Minä teen sen, minä teen sen heti! Minä en odota huomiseen! Minä menen heti konakiin ja pyydän saada puhua kuningattaren kanssa. Minä asetan kyllä niin, että minut päästetään kuningattaren puheille. Minun täytyy päästä tästä painosta — ja rahat, palkkani täytyy minun saada, muutoin ei käy hyvin.
Siinä olet sinä oikeassa, sanoin minä hänelle. Se mikä on tapahtuva, tapahtukoon mieluimmin heti, niin on se sitte tehty. Isoäitini tapana oli aina sanoa, ettei pidä jättää huomispäivään sitä, minkä voi tänään tehdä. Mutta tiedätkö, poikaseni, minä vahvistin häntä hänen aikeessaan mennä heti ilmiantamaan salaliittolaiset.
Sanottuaan tämän, tahtoi nainen vetää minut luokseen, mutta minun onnistui kiskoa itseni irti hänestä ja minä sanoin:
- Tuhat tulimaista, huudahti Demeter Banjaluki — sinä et kai antanut millään tavoin naamiosi pudota nyt jo? Et kai millään tavoin herättänyt hänessä epäilyä?