- Oh, pidinhän minä toki varani, vastasi Aza. Minä annoin hänelle
päinvastoin varman vakuutuksen, että tulisin takasin hänen luokseen.
Minä olin tulevinani iloiseksi siitä, että sain seurata häntä
Ameriikkaan ja sanoin hänelle:
Minä lähden heti laittamaan itseäni matkalle, sillä jos te huomenna lähdette Belgradista, niin täytyy minun heti seurata perässä, jos mieli meidän matkustaa samassa laivassa. Siihen ei mene kauan aikaa ennenkuin olen saanut tavarani kuntoon ja tunnin perästä olen taas luonasi.
Hän taputti käsiään ja piti sitä ihmeen hauskana. Mutta mitä pitää minun nyt tehdä? Tunnin perästä pitäisi minun varmaan lähteä takasin, hän ei voisi kauempaa olla ilman minua. Kirottu olkoon tuo petollinen konna, lopetti Aza puheensa. — Vielä kerran otan minä hänet syliini, mutta sillä tahdon vaan puristaa Judaksen sielun hänen ruumiistaan.
Demeter katseli miettiväisenä katukiviä. Äkkiä heitti hän päänsä ylös ja sanoi: Nyt, Aza, täytyy meidän toimia reippaasti ja päättävästi. Ehkä tulemme liian myöhään, ehkä on se Ivanovitsch lurjus jo konakissa kuningattaren edessä ilmaisemassa salaliittoa, jättääkseen tuon kuninkaallisen katunaisen käsiin Serbian parhaat miehet.
Mutta ehkä on vielä aikaa! Ehkä voimme vielä estää Ivanovitschin ja
Dragan yhtymästä. Sen saamme nähdä. — Seuraa minua, Aza!
YHDESYHDEKSÄTTÄ LUKU.
Kuninkaallinen lakeija.
- Minne menemme, kapteeni, kysyi Aza.
- Me palaamme "Zum Bojaren" ravintolaan, vastasi Demeter — minulla on siellä jotain tehtävää.
Pienen takaoven kautta tulivat he ravintolaan.