- Ei, tänään täytyy sen tapahtua. On kysymys teidän majesteettinne turvallisuudesta. Minä pelkään nimittäin, lisäsi Rabe hiljaa — että olemme murrosajassa.
- Murrosajassa — millä tavoin sitte? kysyi Draga kiireesti.
- Varmaankin aiotaan hyökätä teidän majesteettienne päälle ja pakoittaa kuningas jonkummoiseen myönnytykseen.
Aleksanteri nauroi hillittömästi ja huudahti:
- Hyökätä minun päälleni! Kukahan sitä uskaltaisi, Rabe? Ei, te näette kaikki liian synkässä valossa, mutta minä annan sen teille anteeksi, tehän teette sen minun hyväkseni.
- Suokoon Jumala, huokasi Rabe, — että epäilykseni olisivat perusteettomat! Mutta minä luulen, ettei niin sittenkään ole asianlaita. Niin, vielä enemmän, minä tunnen, että minulla on todistuksia siihen, että pelkoni ei ole perätön.
- Todistuksia, antakaa kuulla, herra poliisipäällikkö! huudahti Draga.
- Tänä aamuna, sanoi Rabe, löydettiin eräästä puistosta eräältä julkiselta paikalta Belgradissa miehen ruumis, jonka tuntematon käsi oli murhannut. Tämä mies oli hirtetty tammeen ja tikarinpistolla oli lävistetty hänen sydämensä. Kun ruumis tutkittiin, olivat taskut tyhjät, niissä ei ollut mitään. Mutta murhatun paidassa oli nimi Ivanovitsch ja on hänellä ravintola lähellä Belgradia. Minä tahdoin välttämättömästi saada tarkempia tietoja tästä Ivanovitschista. Mutta kun minä olin siinä toimessa, ilmoitettiin minulle, että viime yönä, siis samana, jolloin Ivanovitsch murhattiin, oli hänen talonsa pantu palamaan. Palokunta koetti sammuttaa tulta. Muutamat rohkeat miehet tunkeutuivat palavaan taloon ja löysivät sieltä Ivanovitschin vaimon niinikään kuolleena makaavan kurkku poikki leikattuna.
- Tuohan on hyvin tavallinen murhajuttu, vastasi Aleksanteri — eihän se mitään todista.
- Minä pyydän teidän majesteettianne kuulemaan minua vielä muutamia minuutteja, vastasi poliisipäällikkö. — Minä esitän heti johtopäätökseni teidän majesteetillenne. Tämä Ivanovitsch, sen olen saanut selville, on palvellut korpraalina siinä rykmentissä, joka on översti Maschinin komennettavana. Nyt sanotaan viime aikoina nähdyn översti Maschinin usein käyvän Ivanovitschin ravintolassa. Kun minä tutkin niitä esineitä, jotka kannettiin ulos palavasta talosta, joutui käsiini eräs risti ja kun minä sitä käänsin, huomasin puuristin jalassa muutamia sanoja kaiverrettuina. Nämä sanat kuuluivat: