Syvä hiljaisuus seurasi näitä sanoja. Sitte vastasi översti Maschin lujalla äänellä.
- Niin, sen aiomme tehdä, sen olemme varmasti päättäneet, sen olemme toisillemme vannoneet.
- Mutta olettehan minullekin vannoneet valan silloin kun tulitte upseereiksi. Ettekö muista, että silloin vannoitte valan suojellaksenne minua?
- Ehkä tekomme näyttää uskottomalta, mutta me odotamme tyyneesti maailman tuomiota. Meillä ei ole muuta tehtävää, tämä on pelkkä hätäkeino.
- No niin, huudahti kuningas — minä olen valmis allekirjoittamaan. Niin, olenpa todellakin, sillä ei se ole enää ilo minulle olla sellaisen kansan kuninkaana, joka toimii niin uskottomasti minua vastaan. Ulkomailla haen itselleni kodin siellä voimme me, Draga ja minä, elää onnellisina.
- Te erehdytte, Draga ei tule seuraamaan teitä.
- Eikö hän seuraa minua? Kysykää vaan häneltä, niin saatte kuulla, tahtooko hän erota minusta.
- Se olisi hyödytön kysymys, sillä Dragalla ei ole enää mitään päätösvaltaa, hän on tuomittu kuolemaan. Samat upseerit, jotka ovat vannoneet pakoittavansa teidät luopumaan kruunusta, ovat myöskin vannoneet tappavansa myrkyttäjä Dragan.
Draga huudahti. Hän heittäytyi kuninkaan syliin ja tämä veti hänet lähemmäs itseään.
- Kuulkaa, sanoi kuningas — minä kirjoitan tämän paperin alle, mutta ainoastaan sillä ehdolla, että te ette koske Dragaan, vaan annatte hänen seurata minua.