- Mitä saan kuulla teiltä? Te tunkeudutte tänne väkisin. — Onko se sopiva keino esittää toivomuksiaan kuninkaallensa?
- Ehkä te ette enää ole meidän kuninkaamme, vastasi Maschin, ottaen paperin taskustaan. — Lukekaa tämä, kuningas Aleksanteri ja kirjoittakaa sitte alle!
Aleksanteri otti paperin ja tuijotti siihen kirjoitettuihin riveihin. Puna ja kalpeus vaihtelivat hänen kasvoillaan ja käsi, joka piti paperia, vapisi kovasti.
- Minä en ymmärrä, mitä te tahdotte, sanoi hän. Kehoitatteko minua kirjoittamaan tämän paperin alle, jossa on ehdotettu minun vallasta luopumistani? Pyydättekö minulta, että lakkaisin olemasta kuningas?
- Niin, sitä pyydämme! huusivat kaikki yhdestä suusta. Koska te olette arvoton olemaan Serbian kuningas, lisäsi översti Maschin, arvoton hallitsemaan tätä maata. Kerran rakastimme me teitä Aleksanteri, sillä te olette kuitenkin Obrenovitsch, ja te olitte nuori mies, josta me toivoimme, että hän tätä maata rakastaen ohjaisi hallitusta. Mutta te olette tehnyt toiveemme turhiksi, te olette tehnyt kansanne onnettomaksi. Mutta nyt ei ole enää kysymys teidän persoonastanne, vaan kansan hyvinvoinnista. Teillä ei siis ole muuta keinoa, Serbian Aleksanteri, kuin juhlallisesti luopua kruunusta. Tänä yönä täytyy teidän lähteä Serbiasta. Teidät viedään Saven yli. Itävallassa saatte sitte viettää jälellä olevat päivänne. Samalla täytyy teidän jättää kaikki, mitä olette ryöstänyt kansalta, kaikki ne rahat, jotka olette haalinut kokoon ja vääryydellä kiristänyt kansalta.
- Entä jos kiellän, mitä sitte teette?
- Silloin olette te kuoleman oma, vastasi Maschin. — Minä varoitan teitä, Serbian Aleksanteri, ettette vaan kieltäytyisi. Sillä tässä seisoo miehiä, jotka ovat varmasti päättäneet tänä yönä antaa Serbian kohtalolle toisen käänteen. Tämä maa on tarpeeksi huoannut ja vapissut teidän valtikkanne alla, kansan elinvoimat ovat imetyt ytimeen asti. Siitä syystä täytyy meidän katsella toista kuningasta.
- Ah, toista! — Oletteko jo löytänyt hänet?
- Emme, Skuptschina tulee sen päättämään, kuka tulee Serbian kuninkaaksi. Me tahdomme vaan poistaa maasta sen mätähaavan, jonka nimi on kuningas Aleksanteri.
- Lyhyesti sanoen siis, huudahti Aleksanteri, — aiotte te murhata minut, jos en luovu kruunusta?