- Mitä pitää minun tekemän? kysyi kuningas. Avaammeko me, vai annammeko heidän särkeä oven?
He kuulivat salaliittolaisten äänet, he kuulivat kirveen iskut ja äkkiä meni ovi sirpaleiksi ja salaliittolaiset hyppäsivät niiden yli huoneeseen.
- Täällä he ovat, täällä ovat molemmat — sekä kuningas että hänen jalkavaimonsa! huudahti Maschin. Olipa hauskaa, että löysimme heidät!
Aleksanteri oli asettunut Dragan eteen seisomaan ja peitti hänet omalla vartalollaan. Hän ojensi itsensä niin suoraksi, ettei Draga ollut koskaan nähnyt häntä sellaisena ja hänen äänensä kuului varmalta kun hän huudahti:
- Kuinka uskallatte tuolla tavoin öiseen aikaan tunkeutua minun talooni?
- Tämä talo ei ole enää mikään kuninkaallinen linna, vastasi hänelle översti Maschin. Tämä on kansallisomaisuutta.
- Kuka sen on siksi tehnyt?
- Me olemme sen tehneet kansallisomaisuudeksi.
- Te, ketä te olette. Te olette upseereja, minun alamaisiani, minun palvelijoitani.
- Elkää erehtykö todellisuuden suhteen, teidän majesteettinne, vastasi Maschin. — Teidän asemanne on hirvittävän vakava. Kuulkaa tyyneesti, mitä minulla on sanottavaa, niin saatte ainakin tilaisuuden pelastaa elämänne.