Hän syleili vapisevaa, tuskasta puolikuollutta naista.
Samassa pamahti useita laukauksia. Ei tiedetä, kuka ampui ensi laukauksen. Mutta se sattui, se ensi kuula ja samoin muutkin, jotka ammuttiin Aleksanteria kohti.
Heikosti valittaen vaipui kuningas kokoon. Seuraavassa silmänräpäyksessä makasi hän suorana Dragan jalkain juuressa. Verta juoksi eräästä haavasta rinnassa, useasta haavasta, päässä ja muistakin haavoista ruumiissa.
"Kuninkaan ruumis oli luotien lävistämä kuin seula", kertoi sitte eräs salaliittolaisista. "Surkeata oli nähdä, kun hänet ammuttiin kuten hullu koira."
VIIDESYHDEKSÄTTÄ LUKU.
Kuningatar Dragan loppu.
- Tyranni on kuollut! huusi översti Maschin hurmaantuneena. — Serbia, sinä olet pelastettu, tyranni on kuollut!
- Tyranni on kuollut! kaikui koko käytävässä ja huuto kulki yhä kauemmas ja kauemmas saaden kaikkialla ihastuneen vastakaiun.
- Serbian Aleksanteri on kuollut! Maa on pelastettu. Eläköön kansa, huudettiin kaikkialla ja ne, jotka kuulivat tämän huudon, kantoivat sitä yhä kauemmas ja kauemmas yli koko kaupungin. Mutta vielä ei ollut vapautustyö täydellinen, vaikka kuningas oli tehty vaarattomaksi. Vielä kerran nousi hän vasemmalle kyynäspäälleen, puristi nyrkkiin oikean kätensä ja sähisi:
- Murhaaja, murhaaja, te olette rikkonut sen valan, jonka minulle vannoitte!