"No, mitä teet sitte?"
"Elelen vaan."
"Eikö mitään muuta?"
"Eikö siinä ole kylliksi? — Sitäpaitsi kirjoittelen myös erästä romaania — joskus."
"Entä raha-asiasi?"
"Niitä en sekoita koskaan sinun asioihisi. Ne kyllä hoidan itse."
Äiti näytti koko ajan siltä kuin ei pojan epäkohteliaisuus ollenkaan häntä liikuttaisi, — vasta viime sanoja kuullessansa vavahti hän.
"Voinko jollain tavoin olla sinulle avuksi?" sanoi poika ja nousi.
"Kiitos. En tarvitse."
"Suvaitset kai siis että lähden kotiini."