"Sinunhan piti suorittaa kandidaattitutkinto, kuulin ma?"
"Kyllä, mutta en sitä suorittanut."
Hän koetti kaikin tavoin näyttää niin epäystävälliseltä kuin suinkin. Erityisesti antoi hän painoa sanalle "sinä", huomauttaaksensa tasa-arvoisuussuhteesta heidän välillään. Koko hänen tavassaan oli jotakin teennäistä kömpelyyttä.
"Ja mitä olet tehnyt koko tämän kolmen vuoden ajan? Kirjoittanut teatterille — niinkö?"
"Niin, yhden yksinäytöksisen kappaleen."
"Yksinäytöksisen kappaleen, kolmessa vuodessa?"
"Niin, ja yhden pienen novellikokoelman" — hän antoi painoa sanoille yhden ja pienen, ikäänkuin uhalla.
Äiti hymyili.
"Ja mitä aijot nyt?"
"En aijo koskaan mitään."