"Aivan varmaan. Ihmiset nyt kumminkaan eivät kestä lähempää tarkastelua. Ne menettävät aina."
"Eivät kaikki", huomautti äiti laimeasti. "En minä."
"No — minä kumminkin."
"En ole tutkinut sinua kyllikseni, josko se on totta."
"Niin. Voit uskoa kyllä sanaani. Minä olen suunnaton narri." — —
Hetkisen kuluttua valitti William että talossa, missä hän asui, yläkerrassa hänen huoneensa päällä soitettiin pianoa, jotta hän ei voinut rauhassa tehdä työtä.
"Tuumiskelen muuttaa maalle. Aijon asettua asumaan johonkin talonpoikaistaloon, puolen peninkulman päähän kaupungista."
"Siihen et kauan tyytyisi."
"Miks'en? Viihdyn parhaiten yksinäni. En ole seurankipeä!"
"Entä päivälliskävelyt Kuninkaallisessa puutarhassa?"