"Euroopan ilma sen tavallisesti vaikuttaa."
"Luulenpa melkein niin." Vastatullut kyhentelihe itsetuntoisesti, nosti huolellisesti päällystakkinsa liepeen ja istuutui leposohvalle.
"Niin, mutta eipä sitä juuri uskoisi, kun näkee miten jäljettömiin sinun kuusiviikkoinen olosi Pariisissa on mennyt."
"Tässä on taas tuo vanha juttu ketusta ja pihlajamarjoista. — Mutta jos voit lainata minulle kymmenisen markkaa, niin olkoon unohduksissa kaikki muut?"
"Ei ole äyriäkään! Jos äitini ei olisi niin hienonnäköinen niin lainaisin häneltä."
"Hän on kuin espanjatar."
"Vai niin, ja sinä olet kuin — —" sopivaa sanaa hän ei samassa löytänyt.
Toinen nousi sanoen:
"Mietihän asiaa siksi kunnes tapaamme. Pidän huolta että saamme pöydän teatterin lämpiössä."
Molemmat nyykäyttivät päätään ja vieras katosi.