"Tahtoisin mielelläni tutustua häneen?"
"Voithan seurata minua nyt."
"Kiitos. Tänä iltana en jouda. Minun täytyy mennä kirjapainolle."
"No, jonakin toisena sitte. Tule sinne ylös vaan ja kysy minua."
"No teenpä niin. Hyvästi siksi!"
"Hyvästi."
Kun Ville jonkun ajan perästä astui sisälle äitinsä luo, tapasi hän hänet salissa istumassa kirjoituspöydän ääressä.
"Eipä tunnu saavan oppilaita kielissä", sanoi hän ylöskatsahtaen ja nojaten käsillään kirjoituspöydän aukivedetyn laatikon laitoihin, jossa hän oli pengoskellut papereita. "Olen liian tuntematon ja sitäpaitse on niin paljon tuntien antajoita. Mutta eiköhän venäläinen kirjallisuus liene täälläkin muodissa kuten Parisissa. Jospa koettaisin saada käännöstyötä."
"Ei siitä tule mitään. Ei riitä, että osaa vaan vierasta kieltä, täytyy myös osata omaansakin."
Äiti hymyili.