"Vaivaako sinua kovin, jos teen sinulle kysymyksiä, isääni koskevia?"
Äiti vaikeni hetkisen kuin epäillen.
"Ei", sanoi hän vihdoin.
"Annat odottaa, kuin olisi se vastenmielistä sinulle."
"Ei. Voit kysyä mitä tahdot. Minulla ei ole mitään arkaluontoisia salaisuuksia."
"Sepä oli suuri sana."
"Tai en tahdo sellaisia pitää; se on se sama!"
Hän katsoi tutkivasti äitiinsä ja lausui hänelle sellaisella äänellä, joka ikäänkuin äidin itsensä parhaaksi neuvoisi häntä vaikenemaan.
"Sinä et tunne minua. Tahdon pistää koettimeni kaikkeen tutkiakseni syyt. Tulet varmaan vavahtamaan koskettelusta."
"Kenties. Mutta koeta."