"Olen sydämmetön."
"Ole vaan luonnollinen."
"Olen kentiesi julma… Mutta en voi jättää kysymättä."
Hän kumartui leikitellen villalangan pätkällä, joka riippui äidin ompelukorista.
"Niin miellyttävä kuin isäni olikin — sano: eikö avioliittonne kumminkin ollut onneton?"
"Ei."
Se tuli pikasesti ja tulisesti kuin ponteva vastaväite.
"Oliko hän sinulle aina uskollinen?"
Äiti viivytti vastausta tuokion.
"Uskollinen?" sanoi hän hitaasti. "Niin, hän oli minulle aina uskollinen."