"Mitä joutavia! Eihän siinä ollut mitään naurettavaa."
"Ei. Ei se ollutkaan mitään tavallista naurua; se oli pilkkairvistys, niin halpamainen, niin vihamielinen, niin ilkkuva…"
"Herra Jumala, kuinka sinä olet liioitteleva!"
"Se oli kovinta, sydämmettömintä, mitä elämässäni olen nähnyt."
"Sinä oletkin nähnyt näkyjä. Minä olin tietysti ikävystynyt noihin hempeämielisiin kertomuksiin, ja haukotuksesta on sinun mielikuvituksesi saanut pilkkairvistyksen. Niin saattaa tapahtua niille, joilla on taipumusta romantisuuteen, mutta sitä ei ole minulla."
"Minä olen päättänyt ottaa selkoa siitä, mitä oli Kristoferin ja sinun välilläsi."
"Välinpitämättömyyttä suuressa määrin."
"Tiedät sinä ainakin, ett'ei hän tuntenut itseään välinpitämättömäksi sinua kohtaan."
"Jos tietäisit, miten typerää tämä lörpötys on!" lausui vanhempi kärsimättömästi.
"Mutta miksi sinä koetat sotkea pois päivänselvää totuutta? Sinä tiedät, että hän matkusti epätoivoissaan. Sinä tiedät, että se oli sinun tähtesi."