Mutta minä ihmettelin, mikä jäännös hänen vanhasta lumousvoimastaan se oli, joka oli saanut tuon vanhan oluenpanijan tarjoamaan hänelle kodon siitä hinnasta, että hän tulisi hänen vaimokseen.

Hän istui hiljaa ja ääneti pöydän ääressä ja ryypiskeli kahviaan; ja minä katselin häntä. Kuinka tuon ylpeän mielen kuitenkin on täytynyt kärsiä, alentuessaan aste asteelta! Mistä löytääkään naisen, joka on kyllin voimakas kestämään sairautta, köyhyyttä, vanhuutta ja työttömyyttä, tarttumatta siihen käteen, joka hänelle ojennetaan.

Tuo entinen tanssijaisdaami, jolla oli ollut niin monta valittavana, ja joka oli hyljännyt niin monta tarjousta siksi, että kosija ei ollut kylliksi rikas, taikka siksi, ett'ei hän tahtonut myydä itseänsä — mistä minä sen tiedän! — hän oli nyt antava pois surkeat jäännökset siitä, mitä hän oli ollut — ostaakseen sillä itselleen kurjan elatuksen.

Ja ne harvat, joiden korville tieto tästä halvasta naimisesta oli tuleva, kohottaisivat olkapäitään halveksien ja inhoten, sillä tämän vanhan kuihtuneen naisen morsiusvuoteen ympärille ei siroiteltu mitään sovittavia kukkia.

Ja kuitenkin … kuitenkin…

Kaunis, ylpeä Bella, noinko sinulle piti lopulta käymän!

1888.