"Niin. Mitenkä sinä elelet nykyään?" kysyi kamreeri vanhan tuttavan tavalla.
"Kiitoksia. No — niinkuin tavallisesti."
"Aina vaan asiat entisellään?"
"Nii-in — — — ei suinkaan ne muuksi muutu."
"Et mahda saada mitään myydyksi — kuten tavallisesti?"
"Ee-en, sellaista kuin minä maalaan, ei kukaan tahdo ostaa."
Kamreeri naurahti kuullessaan tuon huolettoman tunnustuksen.
"Näytätpä olevan iloinen ja tyytyväinen kuitenkin."
"Niin. Ei minulla ole mitään huolehtimista."
"Eikö silloinkaan, kun hyyry on maksettava? Asutko vielä entisessä paikassasi?"