"Niin se onkin."
"Mutta minkä ihmeen tähden sinä et muuta pois?"
"Enhän minä miten voi hänen luotaan muuttaa, kun aina olen maksanut hyyryn edeltäkäsin", sanoi hän sellaisella äänellä, kuin olisi kamreeri ottanut puheeksi hulluimman mahdottomuuden.
"Mutta jos sinä maksat kolmekymmentä kruunua sellaisesta huoneesta, jollaisen voit muualta saada viidellätoista yhtä hyvin — tuleehan se sinulle liian kalliiksi ajan pitkään."
"Niin, mutta jos minä muutan, niin pitää hän minun tavarani."
"Mitä tavaroita sinulla on?"
"Näithän sinä, kun olit luonani", vastasi maalari, liikuttavan hämillään hellyydestään, jota häpesi näyttää.
"Nuo vanhat romut! Joka paikkaanko sinä ne mukanasi kuletat?"
"Ne ovat oikein harvinaisia kaluja — ja aivan alkuperäisiä. Se vanha madonnankuva esim. — muistatko sitä? Minä vakuutan, että se on viidenneltätoista vuosisadalta."
"Niin, ei suinkaan voi kuljetella mukanaan kaikkia vanhoja madonnia viidenneltätoista vuosisadalta. Niistähän on hirveä haitta…"