Puhelu keskeytyi tähän, sillä kaksi vanhaa invaliidia, joilla oli sotilaan ryhti, ilmestyi konttorin ovelle.
Kamreeri katsoi kelloaan.
"Niin, nyt tänne tulee ihmisiä. Meillä on eläkkeenjakelu tänään."
"Ehkä minä menen?"
Viidenneltätoista vuosisadalta olevan madonnankuvan omistaja nousi seisaalleen näyttääkseen, kuinka valmis hän oli pois lähtemään.
"Ei, jää vaan, jos sinua haluttaa."
Kyllä, kyllä häntä halutti, mutta hän pelkäsi, että hän näyttäisi jollain lailla hullunkuriselta.
"Voinko istua tässä?" kysyi hän varmuuden vuoksi.
"Voit, aivan ujostelematta."
"Kiitos, kiitos."