"Oletteko huomannut, kuinka virkistävästi se vaikuttaa, kun Börje sanoo tuon 'Hölön tölön!' Se on kuin yksi ainoa vesiryöppy kylmässä kylvyssä, siitä päästyä täytyy välttämättömästi tulla selville. — Minä olen juuri aprikoinut, vieläkö sinulla oli tapana sanoa siten, aivan tuolla äänellä."
"Minä opin sen sanomaan sinun tähtesi, ja jos sen nyt kuulet uudestaan, on se oma syysi: — se on tarpeellista," sanoi Börje leikillisesti.
"Hjaa, minä jään kyllä aina kaltaisekseni! Vaan sinä olet tullut miehekkäämmäksi. Tahtoisinpa sanoa sinun tulleen Börje Olssonimmaksi kuin olitkaan… Rouva Olsson, emmekös ole yhtä mieltä että hän on hyvin kaunis mies?"
Marianne punehtui.
"Luonnollisesti tulee minun sanoa että hän on kaunis. Sehän kuuluu minun velvollisuuksiini."
"Jos minä olisin nainen, olisin minä sitä mieltä kaikista velvollisuuksista huolimatta."
"Tietysti!"
Börje näytti pitävän näitä sanoja oikeina parjauksina.
Pauli nauroi ja katsahti häneen:
"Tai ehkä kiellät olevasi oikea luonnonmukaisen kasvatuksen perikuva? Jos minä olisin ennustaja, sanoisin minä tulevaisuuden kuuluvan sinulle ja sinun vertaisillesi. Jumala, kuinka vahva sinä mahdat olla!"