"En, en minä kipeä ole, älkää te siitä huoliko?"
"Te?!"
Kummastusta ja harmia ilmautui yht'aikaa hänen äänessään.
"Mitä tämä tahtoo sanoa?" Hänen kasvonsa olivat kylmät, pieni terävä poimu näkyi kulmakarvojen välistä.
"Minä olen leikkinyt vaarallista, sopimatonta leikkiä. Sen täytyy olla lopussa."
"Hoo — Marianne minä luulen sen olleen enemmän kuin leikkiä."
Pauli seisoi aivan hiljaa nojautuen kädellään erään hyllyn reunaa vastaan ja katseli tutkivin, käskevin silmin Mariannea.
"Joka tapauksessa täytyy sen olla lopussa." — Sanat tuntuivat enemmän huokaukselta kuin yksityisten kirjainten lausumiselta.
"Minkätähden?"
Hänen matala äänensä oli terävä ja hänen tunteelliset sieramensa reunat liikkuivat suonenvedon tapaisesti.