"Minä tyydyn sinuun semmoisena kuin voit olla."
"Ja sitten et voi olla varma, että sinun kärsivällisyytesi auttaa ja pitää itseäsi sentähden onnettomana, ettei niin käykään. Minuun on ilmestynyt jotakin, jota minä tuskin itse tunsin. Minä olen vallan sokeasti luottanut sinuun, — minä olen pitänyt hänet sanomattoman rakkaana. Tällainen jättää jäljen ihmiseen, eikä kukaan voi päättää miksikä se tulee. Minä olen vasta kahdeksankolmatta vanha, ja minulla on pitkä matka taas kuljettavana."
"Minä en rakenna mitään tuulentupia."
"Alusta on taasen alkaminen, Marianne, — me olemme kuin kaksi toisiimme yhdistettyä vankia."
"Asiata ei voi auttaa."
"Ja tuo pysyy meidän välillämme?"
"Ikuisesti."
15.
Börje oli puhunut totta: alusta oli uudestaan alkaminen. Molemmat olivat muuttuneet, ja siitä näkyi jälkiä koko Tomtön elämässä. Börjen äiti ei tullut ristijäisiin. Rouva Björk tuli lapsen sylikummiksi. Kaikki oli jäykän juhlallista eikä muutos Mariannessa voinut jäädä hänen omaisiltaan huomaamatta. Hän näytti tyytyväiseltä, vaan hänen koko käytökseensä oli ilmautunut vakavaa lujuutta, jota hänessä ei ennen oltu nähty.
"Semmoista rouvan arvo vaikuttaa," sanoi Waltteri.