* * * * *
Seuraavana päivänä sai Börje kirjeen Mariannen isältä. Asioita oli mahdoton enää pitää pystyssä. Ensi sunnuntaina piti kokoonnuttaman yhteiseen neuvotteluun.
Börje tahtoi näyttää kirjeen Mariannelle, joka oli työtavassa, josta hän hänet löysi. Mariannen posket punoittivat työn lämmöstä ja hän tuli vielä punaisemmaksi, kun Börje tuli.
Tämä istahti erään penkin päähän Mariannen lukiessa kirjettä vielä istuen kangaspuissa.
"Me tietysti menemme?" sanoi Börje.
"Vaan älä nyt koeta minuun vaikuttaa."
"Ole siitä huoleti. Ymmärräthän sinä asiat paremmin kuin minä."
Syntyi äänettömyys — Börje istui ja mietti.
"Börje," sanoi Marianne äkkiä ja hypisteli syöstävällään loimia, "sinulla on jokapäiväiset vaatteet äitisi kutomaa. Etkö kerran tahtoisi…?"
Hän lopetti lauseensa katsoen vaan rukoillen Börjeen.