Börje katseli kangasta ja sitten taas Mariannea. Tuo mahtoi kysyä paljon työtä tuolta hienolta kaupunkilaisnaiselta. — Ja herra Jumala kuinka hän näytti sievältä posket hienossa punassa ja hiukset epäjärjestyksessä!
"Neitsyt sanoo minun saavan tästä kunniaa, sinä voit hyvästi näyttää sitä äidillesi."
Eihän tuota voinut vastustaa. Siinä hyväiltiin samalla kertaa ylpeyttä ja vallantunnetta.
"Niin, Marianne, minä käytän sitä."
Börje veti Mariannen luoksensa, tämä pujotteli ujosti kätensä hänen kaulaansa, ja he suutelivat toisiansa.
Voitto läheni.
"Sunnuntaina ensimmäisessä junassa, siis?"
"Minä olen valmis."
Börje meni.
Mariannen veljet olivat tulleet kotiin Lundista, ja suuressa vastaanotto-salissa muodostui oikein säännöllinen perheneuvottelu.