Börje ei tahtonut mitään tehdä. Marianneen luotiin puoltelevia katseita.
"Börjen on mahdotonta; hän puuhaa uutisviljelyä eikä hänellä ole joutilaita rahoja."
Börje voi töin tuskin pidättää nauruansa. Tämä lisäys tuntui niin hullunkuriselta.
Mutta mitä Börje sitten tahtoisi tehtäväksi.
"Panna pesä pantiksi ja tarjota sopimusta," vastasi Börje.
Mutta sehän oli pettämistä! Noh, jos muita maksukeinoja oli, niin sai niitä hyvästi käyttää hänen puolestaan.
Isän oli parasta tehdä, kuten Börje tahtoi, arveli Marianne; hän muka ymmärsi asian paremmin kuin joku muu.
Vanhus nielasi pienen, tyttärelle aiotun kirouksen; mitä hän sekoitti itseänsä asioihin, joita hän ei ymmärtänyt.
Lopuksi ajoi Börje kuitenkin tahtonsa perille.
Hän tarttui asioihin tavallisella innollansa, todisti, selitti, määräili. Hän ja appi poistuivat perheen piiristä eivätkä tulleet ennenkuin puoliselle.