"Mutta eikö häntä mahda olla ikävä pitää luonaan?"
"Ei suinkaan, hänellä on vielä kylläksi varoja maksaa kaksi kertaa niin paljon kuin muut vuokralaiset", vastasi kamreeri, "hän on paras äidillämme."
"Näetkös, Marianne", sanoi Börje hiljaa ja kumartui eteenpäin, "minä olen vakuutettu siitä, että jollei hänen nimensä olisi ollut Eskilsson eikä hänen isänsä olisi ollut nahkuri, niin ei hän läheskään olisi niin kopea kuin nyt."
"Kuinka niin?"
"Onnen kohottamien kanssa käypi siten usein. Senpätähden minäkin olen niin peloissani."
"Minkätähden sitten?"
Börje ei vastannut, katseli vaan häntä kasvoihin ilkamoiden. Hän ei tahtonut lausua lempisanaansa: — talonpoika.
Ja samassa tuli rouva Björk tuoden viiniä ja appelsiinejä.
Vähän ajan perästä sanoi Börje jäähyväiset ja lähti ravintolaan, jossa hän asui.
Hänen mentyään katselivat perheen jäsenet kysyvin katsein toisiansa.