"No niin, riisu nyt päältäsi," sanoi serkku ja lähestyi auttaakseen
Selmalta päällystakin, jonka hän ripusti naulaan.
Selma heitti käsineet ja hatun tuolille ja kiiruhti ovelle.
"Ei, lämmittele ensin hiukan, sillä ilma on raaka," sanoi serkku.
"Minä en voi odottaa."
Rikhard asettui oven eteen.
"Sinä et saa mennä sisään, ennenkuin olet rauhoittunut," sanoi hän äreästi. Hän ei inhonnut mitään niinkuin kyyneliä.
Selma ei vastannut, vaan koetti mennä hänen ohitseen.
"Kun olet rauhoittunut," uudisti Rikhard työntäen hänet syrjään.
"Minä tahdon nähdä hänet!" huudahti Selma kiivaasti ja aikoi tunkeutua sisään. Silloin Rikhard suuttui.
"Kun sinä kuulet, ettet saa!" kuiskasi hän sähisevällä äänellä, ja tarttuen häntä käsivarteen hän työnsi häntä niin väkivaltaisesti, että Selma olisi kaatunut, ellei hän olisi ollut niin notkea. Mutta nyt hänen vartalonsa vain taipui kuin pajunoksa kovan iskun pakottamana. Ja kun Rikhard veti kätensä takaisin, seisoi Selma jo aivan suorana.