Selma nauroi hiljaa.
"Sitten aioin lämmityttää salia, jotta tarvittaessa olisin lähellä," jatkoi Rikhard; "arvaat kai miten surullisessa kunnossa uuni oli. Minun täytyi itse muurata sitä — olisitpa vain nähnyt minut! — mutta nyt se on erinomainen."
Selma oli näkevinään hänet aivan edessään; hän tunsi siksi hyvin hänen itsepäisen intonsa, ja hänen täytyi hymyillä hänen uudelle taidolleen.
"Miten hauska vihdoinkin saada tavata sinua!" sanoi Selma.
Rikhard ei vastannut mitään, mutta näytti siltä kuin hän olisi ajatellut samaa.
"Missä sinä nukut?" kysyi Selma.
"Ruokasalissa."
"Sehän on erinomaista, niin voimme syödä salissa."
"Aivan oikein."
He olivat nauramaisillaan taaskin: nämä järjestelyt tuntuivat niin mukavilta.