"Tuhat kiitosta tästä hauskuudesta," sanoi hän pudistaen ukon kättä samalla kun hän taitavasti kiinnitti hatun päähänsä vapaalla kädellään. "Mutta — voi, jospa olisin kotona!"
"Minä tulen neitiä saattamaan," sanoi Aksel.
"Sepä hyvä. Mutta — kylläpä minä nyt saan toruja!"
Aksel avasi oven.
"Eikö voi päästä ulos muuta tietä, kuin äitinne huoneen kautta?" sanoi
Selma nopeasti.
"Kyllä, tästä eteisestä," vastasi Aksel ja tunsi samalla itsekin helpotusta.
He tulivat ulos pienelle kyläkadulle. Oli pimeää ja hieno tihkusade löi heitä vastaan.
"Odottakaa hetkinen, niin juoksen hakemaan vaarin sateenvarjon."
Aksel juoksi sisään ja palasi pian takaisin, ja sitten he lähtivät liikkeelle. Selma kulki aivan Akselin lähellä, sillä tämä piti sateenvarjoa ylhäällä.
"Me menemme kai oikotietä ratapengertä pitkin," sanoi Aksel.