"Niin," vastasi Selma. Ja sitten he olivat hetken vaiti.
Kun he tulivat veräjälle, avasi Aksel sen, ja he kulkivat sileää rataa pitkin kiskojen välissä, missä ratavartioiden jalat olivat polkeneet maan kovaksi.
"Eikö teidän ole mukavampi, jos tartutte minua käsivarteen?" kysyi
Aksel.
Selma tuumi hetkisen kävisikö se laatuun, sitten hän otti häntä käsivarresta kiinni.
Sade rapisi sateenvarjoa vasten, sillä tuuli kovasti. He kulkivat tasaisin askelin.
"On opettavaista kuulla, miten toiset ovat uurtaneet itselleen uran," sanoi Selma.
"Minusta se on masentavaa."
"Kuinka niin?"
"Siksi että se on jo liian myöhäistä."
"Mutta miksi ei siitä ole tullut mitään ennemmin?"