"Rahaa, rahaa! Äiti ei välitä mistään muusta koko maailmassa kuin rahasta. Ennen en sitä ymmärtänyt, nyt sen huomaan."
Selma tarttui lujemmin Akselin käsivarteen kiinni, ja molemminpuolinen arkuus oli kadonnut. Hän huomasi, että Akselia halutti puhua hänen kanssaan aivan kuin vanhalle viisaalle ihmiselle. Siinähän oli miltei tehtävä täytettävänä.
"Kertokaa," sanoi Selma nopeasti.
"Mitä?"
"Kaikki. Ettekö luule, että minä osaan olla vaiti?"
"Ei siinä ole mitään kerrottavaa; ei mitään, joka voisi tuottaa huvia kellekään."
"Tuottaa huvia," huudahti Selma halveksivasti. — Aivan kuin hän ei jo kauan sitten olisi ollut niin suuri, ettei hän kaivannut enää huvitusta!
Syntyi muutaman hetken äänettömyys. Selma oli loukkaantunut.
Aksel huomasi sen.
"Välittäisittekö te sellaisesta?" sanoi Aksel epäröiden ja jonkunmoisella pehmeydellä.