"Mutta Rikhard!" Selma nousi kiivaasti sohvalle istumaan, ikäänkuin hän olisi aikonut mennä tiehensä.
"Kas niin," sanoi Rikhard hyväntahtoisesti, "sellainen sinä olit silloin enkä minä enää koskaan saa nähdä sinua sellaisena. Niinkuin sinä nyt olet en sinusta välitä. Nyt olet aivan kuin muutkin naiset. Mutta silloin oli sinussa jotakin, mikä saattoi tehdä minut aivan hulluksi. Nyt on se ohi. No niin, käy pitkäksesi nyt vaan."
"Hyi miten ilettävä sinä olet," sanoi Selma huoahtaen, veti jalkansa peitteen alle ja kävi taas sohvalle makaamaan.
"Minä tahdon vain sanoa, että sellainen on rakkaus. Koeta nyt sanoa siitä jotakin kaunista! Kiilloketta! Raavi pois se, niin saat nähdä mitä sen alla on."
Rikhard otti esiin sikarin ja sytytti sen hyvin rauhallisesti.
"Niin, minua ei se liikuta," sanoi Selma hieman kiivaasti, "sillä minä en jumalankiitos koskaan ole ollut rakastunut. Mutta minä ymmärrän sinua kuitenkin ja minusta se on inhottavaa — Elviran tähden."
"Aksel Mölleristä voi parhaiten nähdä mitä seurauksia romantiikasta on," jatkoi Rikhard häiriytymättä ja otti sikarin sormiensa väliin, "jos hän olisi ollut tavallinen ihminen, niin olisi vain yksinkertaisesti sanottu: 'sinä juot, sinä olet sika, jätä se.' Mutta nyt luuli hän olevansa väärinymmärretty nero, runoilija, taistelija. Hänessä ei ollut järkeä eikä selkärankaa: —- kaikki oli hänen mielestään kullattava. Jos hän laiskotteli, näytti hän haaveelliselta ja sanoi 'dolce far niente,' jos joi, kohotti hän lasiaan kuin teatterisankari ja huudahti 'unhoittaa'; jos hänelle sanoi suoraan että hän oli heittiö, sai kuulla, ettei ymmärtänyt häntä. Hän sai minut aivan silmittömästi suuttumaan. Ja kuitenkin hän olisi ollut kunnon poika, elleivät romaanit ja turhamaisuus olisi tehneet häntä hassuksi. Etkö usko, että hänen mielestään oli ylevää kuolla humalaan?"
"Mutta Rikhard, eihän asia niin ollut. Hänhän kuoli keuhkokuumeeseen."
"Niin, niinhän se oli, mutta siten ei koskaan olisi käynyt, ellei hän olisi ollut täydellisesti rappiolla."
"Oi? — minä luulen että siinä oli jo kylliksi, että Jöns Olsin Mari tahtoi naida hänet."