"Minä kuulin vaimoltani, että kandidaatti on kihloissa," sanoi hän kaikkein kohteliaimmalla äänellään, nuoren lääkärin ihmetellen tarkastellessa hänen hyväntahtoisia kasvojaan, "en voi kyllin lämpimästi lausua ilmi onnittelujani tämän johdosta, sillä aikainen kiintymys on suurin onni nuorelle miehelle; se säästää hänet monilta kiusauksilta. Minä todella onnittelen. Onko toivoa … minä tarkoitan jollei aivan lähimmässäkään tulevaisuudessa … hm… Milloin te aiotte mennä naimisiin?"
"Niin pian kuin mahdollista, — mahdollisimman pian," vastasi Rikhard jörösti. Tämä odottamaton osanotto hänen yksityisiä asioitaan kohtaan harmitti häntä edellisen epäystävällisyyden jälkeen. Sitä paitsi se oli hänen mielestään asia, joka ei ollenkaan liikuttanut patruunaa.
"Niin, ei mitään pitkää kihlausta," vahvisti tämä, "sellainen on vain kuin kuohuva luode ja vuoksi. Minä todella kunnioitan teitä näiden terveiden mielipiteittenne johdosta."
Rikhard tuumi mielessään, ettei hän ollut lausunut minkäänlaisia mielipiteitä ilmi, mutta häntä ei huvittanut sanoa mitään. Hän oli aina tuntenut vastenmielisyyttä patruuna Kristersonia kohtaan.
Illallinen kului paljoa siedettävämmin kuin mitä Selma ensimäisestä kohtauksesta päättäen oli uskaltanut toivoa. Patruunaa ei loukannut Rikhardin jäykkyys, hän oli pelkkää päivänpaistetta, ja hänen huomaavaisuutensa Selmaa kohtaan oli rajaton. Väliin täytyi Selman sille nauraakin.
"Niin, kunnioitusta kaunista sukupuolta kohtaan," lausui patruuna mahtipontisesti, "nainen hallitsee maailmaa."
Seuraavana päivänä heidän lähtiessään ei patruuna millään ehdolla sallinut Selman kävellä asemalle, vaikka hän kernaimmin olisi sitä halunnut.
Ei, ajaa hänen täytyi! — ja patruuna meni itse pehtorin puheille tilaamaan kyytihevosta. Hän tarkasti hevosten valjastamista, huolehti matkatamineista, kaikesta. Ohikulkiessaan hän ennätti kuitenkin keskustella Rikhardin kanssa, jonka uteliaisuuden hän lopultakin oli onnistunut herättämään.
"Selma," sanoi Rikhard, kun Selma sattumalta kulki salin läpi, "mitä ihmettä sinä sanoit miehellesi eilen illalla, joka saattoi kerrassaan muuttaa hänen mielensä? Tullessaan hän töin tuskin tervehti minua. En todella luullut sinua niin viekkaaksi."
"Oi, kuulehan, se kävi aivan itsetiedottomasti," vastasi Selma pidättäen naurua, "minä tulin vain maininneeksi, että sinä olet kihloissa."