"Että nauraisit minulle."
Selma veti ja silitteli hansikastaan, vaikka se oli jo moitteettomasti kädessä.
"Nauraisin? Sehän on minun omaa alaani, miksi minä nauraisin!"
"Nii-in," venytti Selma, "mutta minä olen varmaan hyvin tyhmä; minä en ymmärrä kerrassaan mitään."
"Juuri siksi sinä tarvitset minua."
Näytti siltä kuin tämä vastaus olisi keventänyt Selman mieltä.
"Niin, minun mielestäni kun nyt kerran on helppo saada rahaa, niin…
Niin, minulla olisi hyvin paljon sanottavaa sinulle, vaan nyt en ehdi.
"No, kirjoita sitten."
Selma katsoi häneen iloisesti yllätettynä.
"Tahtoisitko?"