"Kylmä?" toisti Elvira kovin ihmeissään.
"Niin, kylmä." — Selma puhui tavattoman hiljaa eikä katsonut ylös, sama selittämätön hymy karehti yhä hänen hienoilla, ohkasilla huulillaan. — "Rakkaus on kuin shamppanja, — etkö tiedä miltä se maistuu kun sitä on jäähdytetty jäällä?"
"Mutta Selma!" Elviran äänessä oli moittiva sävy.
Selma hypähti ylös iloisesti naurahtaen, meni Elviran luo ja laski kätensä hänen olkapäilleen. Töykeys oli hänestä kadonnut.
"Nyt minä olen sinun rippi-isäsi," sanoi hän hymyillen, "vastaa minulle rehellisesti, rippilapseni. Sinä itket väliin ja pyydät miestäsi pitämään sinusta niinkuin ennen?"
"Niin."
"Useinko?"
Selma oli siirtänyt kätensä tuolin selkänojalle, ja rippilapsi oli piirtelevinään kuvia toilettipöydälle sievällä pikkusormellaan. Mutta hän oli vaiti.
"Se tapahtuu siis usein?" jatkoi järkkymätön rippi-isä kääntäen korvansa häntä kohti voidakseen paremmin kuulla vastausta.
Rippilapsi katsahti ylös kysyvästi, ikäänkuin päästäkseen selville uskaltaisiko hän ilmaista totuuden. Hänen ilmeensä oli niin hassunkurinen, että rippi-isä ponnistuksistaan huolimatta purskahti nauruun.