"Neiti, minä en edes osaa puhua. Minulla ei ole koskaan ollut ketään, kelle puhua."
Selma vaikeni. Naisellinen vaisto sanoi hänelle, että Aksel vain tarvitsi aikaa.
"Minulle on tehty vääryyttä," alkoi hän, "minä en ole mitään, minä en osaa mitään, ja kaikki mihin ryhdyn, käy huonosti. En osaa edes kunnolla myödä silliä ja suolaa … en osaa kehua tavaroitani. Kaikki on minulle yhdentekevää. Olen kyllästynyt siihen kerrassaan."
"Miksi ette sitten antaudu jollekin muulle alalle?"
"Äiti ei tahdo."
"Miksikä ei?"
"Hän arvelee, että minun tulee ottaa puoti haltuuni; se elättää kyllä miehensä."
"No?"
"Jaksanko minä elää tuollaisessa pienessä komerossa päivät päästään?"
"Mutta miksi ette matkusta tiehenne?"