Selma vaikeni.
"Minä en koskaan ole ollut Tukholmassa."
"Sitäkö sinä haluat?"
"Sitä."
"Etkö muuta!" Patruuna naurahti helpotuksesta. "Sen sinä kyllä saat."
"Niin, mutta minä haluan nyt heti lähteä."
"Miten pian?"
Nyt seurasi vaikein asia. Selma hymyili, mutta huulet vapisivat hermostuneesti kun hän kumartui alas kietoessaan käsivartensa patruunan niskan ympärille.
"Huomenna," kuiskasi hän.
Patruuna ponnahti sohvaltaan ylös, ja sanomalehti putosi lattialle.