Selma tunsi liikutusta.
"Ah, te olette sellainen lapsi," sanoi hän ylimielisesti, "kai te ymmärsitte, etten minä mitään pahaa tarkoittanut? Vanhako te olette?"
"Kahdenkymmenenkahden."
"Niin, se on hirveää. Minä en ole täyttänyt seitsemäätoista, mutta kuitenkin tuntuu siltä kuin minä olisin teitä vanhempi. Mutta se johtunee siitä…"
"Että olette lukenut niin paljon," uskalsi Aksel arvella.
"Niin, kenties siitäkin," sanoi Selma varmasti, "mutta minä tarkoitin sitä, että pensionissa minun aina täytyi pitää huolta muista."
Akselin mielestä ei ollut yhtään merkillistä, että Selman täytyi "pitää huolta" muista. Hänen salaperäinen oppinsa teki häneen valtavan vaikutuksen. Eikä hän koskaan ennen ollut myöskään tavannut nuorta tyttöä, joka olisi kertonut "pensionissa" olostaan. Ainoastaan romaaneissa hän oli sellaista lukenut. Se tuntui hänestä hirveän ylhäiseltä.
Äidin kuri oli tehnyt hänet tavattoman vaatimattomaksi, mutta samalla myös tavattoman kunnianhimoiseksi.
He kulkivat hetken äänettöminä.
"No, kuinka käy?" sanoi Selma lopuksi.