"Mutta ajatelkaa — sellainen nimi!"
"Ei siitä mies elä, sen voin neidille vakuuttaa."
Möllerin muori puri huulensa yhteen tavalla, joka auttamattomasti katkaisi keskustelun.
Selma katsahti nuoreen mieheen. Tämä ymmärsi hänen tarkoituksensa.
"Vaarin huone on täällä, saanko pyytää tätä tietä."
Jättäen emännälle hyvästi Selma poistui huoneesta, ja kun hänen saattajansa oli sulkenut oven heidän jäljessään, veti hän helpoituksen huoahduksen.
He kulkivat vierashuoneen läpi — kylläpä se oli jäykkä, mauton ja symmetrinen. Värisytti aivan sitä katsellessa.
Seuraava huone oli sävyltään aivan toisellainen.
"Tämä on minun huoneeni," sanoi herra Möller.
Selma katseli ympärilleen. Hänen katseensa oli niin terävä, että hän huomasi kaikki pienimpiä yksityiskohtia myöten.