"Tätihän tietää, että minussa on kalvetustaudin oireita," vastasi Selma välinpitämättömällä äänellä ja hymyili surullisesti, mikä ei ollut hänen tapaistaan.
He menivät ääneti kotiin.
Mieliala päivällispöydässä oli sangen painostava. Selma, joka muutoin joko puheli tai keksinnöillään ja päähänpistoillaan elähytti muita, joskin hän silloin tällöin sai osakseen nuhteita, oli tänään aivan ääneti ja hiljaa, ja kirkkoherra sai melkein yksinään pitää huolta keskustelusta. Hänen huomaavaisuutensa veljentytärtä kohtaan oli myös silmiinpistävä; hän kohteli häntä aivan kuin täysikasvuista neitosta. Täti katseli ääneti kaikkea tuota. Se kiusoitti häntä.
Saisipa nähdä miten suuremmoinen rouva tuosta tytönletukasta tulisi! Sillä että patruuna Kristerson oli rikas, siitähän ei voinut olla epäilystäkään, ja rikkaammaksi kai hän aikaa myöten vielä tulisi, sillä velttoudestaan huolimatta hän oli kunnon maanviljelijä, ja tuota herraskartanon ostoa, jonka hän vastikään oli tehnyt, pidettiin hyvänä kauppana. Luonnollisesti saisi tyttö kaikki mitä ikänä hän haluaisi, — sen saavat nuoret rouvat aina. Ja aivan varmaan hän hyvinkin pian oppisi nostamaan nenänsä ilmaan — sen he tekevät niin helposti — ehkäpä hän tulisi vielä valjakolla ajaen pappilaankin!
Rouva Berg loi vihaisen syrjäsilmäyksen Selmaan.
Kuinka ihmiset voivatkaan nähdä jotain kaunista tuossa tytössä! Hänhän oli ruma kuin kummitus. Ja vieläpä hänen oma Rikhardinsakin … eikö hän muka myös ollut huvitettu hänestä! Tietysti he olivat riitelevinään keskenään, mutta totuus oli kuitenkin se, ettei Rikhard kuullut eikä nähnyt muita kuin Selmaa. Äidinylpeys tuntui oikein loukatulta tuollaisesta maun puutteesta. Rikhard oli puhunut hänen tuoreudestaan. Kyllä kai! Tänään näytti Selma ainakin niin kalpealta ja punasilmäiseltä kuin olisi hän valvonut kymmenen yötä; niin, niin, antaapa vain muutamien vuosien kulua, niin kyllä tuoreus menee menojaan. Ja kuinka suuret kädet! — Mitä se Berg olikaan puhunut eilen? Ihanhan tässä voi ruveta voimaan pahoin. Ja sellaisetko saavat mennä naimisiin! … jotka eivät edes osaa valmistaa kunnollista paistikastiketta. Mutta hän ei tahtonut sekaantua koko juttuun. Berg tehköön mitä tahtoo, hän se lopulta heidät yhteen viepi.
"Sinä näytät tänään oikein surkealta," sanoi kirkkoherra veljentyttärelleen, "parasta että hiukan lepäät päivällisen jälkeen."
"Ei, minä menen mieluummin ulos kävelemään," vastasi Selma, "olen yhtä kankea kuin kärpänen lokakuussa, siinä kaikki. Täytyy hiukan ravistella itseään."
"Tee kuten tahdot, kunhan vain et ole alakuloinen. Se ei käy päinsä."
"Oi, sitä ei koskaan kestä kauan," vastasi Selma äänellä, joka jo ilmaisi hänen tavallista reippauttansa — "minä sylkäsen kouraan ja tartun lujemmin kiinni."