"No?" sanoi patruuna.
Kirkkoherra kääntyi ympäri nojaten kirjoituspöytään.
"Niin, kaikki käy hyvin, mutta minä tahdon sanoa sinulle ensin pari sanaa." — Hän työnsi silmälasit lujemmin nenälle, niinkuin hänen aina oli tapana tehdä, kun hänellä oli jotakin tärkeää esitettävää.
Patruuna pysäytti hetkeksi käyntinsä ja odotti.
"Tarkoitan taloudenhoitajatartasi…" Kirkkoherra keskeytti puheensa ja yskähti hienotunteisesti.
"Sen asian minä luonnollisesti järjestän. Hän saa muuttaa neljäntenäkolmatta — minä perustan leipuriliikkeen hänelle."
"Lähiseudulleko?" Kirkkoherra ei nostanut ylös päätään, mutta silmälasien läpi kiiti nopea, tutkiva katse.
"Ei mitenkään — jonnekin Trelleborgin seuduille, en tiedä oikein itsekään." Patruuna teki torjuvan liikkeen kädellään osoittaakseen siten, että hän toivoi niin kauaksi kuin mahdollista.
"Eikä mitään avioliittolupauksia eikä muuta sellaista?"
"Ei nimeksikään — se ei koskaan pälkähtäisi päähänikään."