"Soitan väliin."
"Kuka on teitä opettanut?"
"Olen opetellut itse, äiti ei koskaan ole tahtonut uhrata varoja minun tähteni."
"Ja tuo pieni pianino, onko sekin teidän?"
"On, mutta se on kovin huono, toivoisin, että minulla olisi varaa hankkia uusi."
"Varaa?" matki Selma. Tiedettiinhän, että Möllerin muori oli rikas.
Hän nyökäytti päätään itsekseen hyvin merkillisellä tavalla, ikäänkuin hän olisi tahtonut sanoa: nyt minä ymmärrän.
Kaikkialla huoneessa oli paljon houkuttelevaa, sellaista, mikä olisi ihastuttanut "kokoiluhaluista" koulupoikaa, sammalia ja kiviä, isoja näkinkenkiä, piikivisiä nuolenpäitä ja — kaikista paras! — pieni akvaario, hyvin alkuperäistä laatua, jossa oli "vesipöpöjä" ja vesiliskoja. Mutta ei sopinut viipyä siellä kauemmin, ja niinpä he menivät eteenpäin.
Pienen käytävän eli eteisen kautta he tulivat ukon huoneeseen.
"Vaari, neiti Berg haluaa nähdä enon piirustuksia," sanoi Selman saattaja astuessaan sisään ja pitäessään hänelle ovea auki. Hänen äänessään oli aivan toinen sävy kuin äsken.