"Kaikkiko?" Selma katsoi häneen epäröiden ja epäillen.
"Kaikki, kaikki! En koskaan voi kieltää sinulta mitään!"
Patruuna tarttui häntä päähän kiinni ja suuteli häntä, yhden ainoan kerran, nopeasti ja rajusti.
Selma karahti tulipunaiseksi ja nousi ylös, otti nenäliinansa ja hieroi huuliaan.
"Vai niin," sanoi hän suuttuneena, "vai niin!" Enempää hän ei saanut lausuttua.
Patruuna kiiruhti ylös ja esti häntä lähtemästä juuri kun hän tarttui lukkoon poistuakseen huoneesta.
"Minä jätän sinut rauhaan," huudahti hän, "piru vieköön, ellen jätä!"
Tuo kuului niin rehelliseltä, että Selma kääntyi takaisin. Mutta hän katseli patruunaa kuin outoa eläintä, jota epäilee pahoista aikeista.
"Tule nyt istumaan eläkä ole tietävinäsi mistään."
"Kyllä kai!" Selma venytti happamenimelästi ääntään ja irvisti uudelleen.