"Kas niin, minä jätän sinut rauhaan. Kun menemme naimisiin, saat nähdä että…"
"Ei, sitä minä en varmastikaan tee!" keskeytti Selma ärtyisesti.
"Ei puhuta siitä nyt. Tule."
Patruuna näytti olevan jälleen aivan hereillään, kuten Selmasta tuntui, ja he istuutuivat entisille paikoilleen.
"Mitenkä sinä sanoit? Sinähän puhuit maalaamisesta?"
Selma katseli nyrpeästi syliinsä, työntäen ulospäin alahuulensa, kuten hän aina teki ollessaan tyytymätön.
Nyt täytyi ponnistella, jos tahtoi palauttaa entisen hyvän suhteen.
"Sinä saat aikaa maalaamiseen kun olet naimisissa, sinä saat tehdä aivan mitä itse tahdot."
Tyttö ei vastannut, istui vaan pukuaan silitellen.
"Kas niin, mitäs nyppimistä tuossa nyt on!" sanoi patruuna leikillisesti tarttuen Selman käsiin ja puristaen niitä herättääkseen hänet jälleen eloon.