"Ja kaikkein ensimäiseksi, sinä et ollenkaan tunne minua."
"Mutta tarpeeksi pitääkseni sinusta."
"Niin, sen minä kyllä uskon! Sattuu usein, että pitää ihmisistä siksi, että tuntee heitä liian vähän." — Selmassa oli loppumaton paljous viisautta.
"Kyllä minä opin vielä ajoissa tuntemaan sinut," sanoi patruuna kuivan leikillisesti.
"Pyh! Ei, minäpä sanon sinulle tarkalleen millainen olen, niin pääset ostamasta sikaa säkissä. Tahdotko nyt kuunnella?"
"Hyvä on."
Selma suoristi selkäänsä, ja puhuessaan hän nyökäytti päätään ja laski sormillaan.
"Ensiksikin minä inhoan ruuanlaittoa, ja se on suuri vika."
"Taloudenhoitajattaren saan rahalla, sinä pääset laittamasta ruokaa."
"Sitten olen minä kiivas."